Lähiluonnon mahdollisuudet opetusrakennuksien suunnittelussa
Tuure Kinnunen, arkkitehti
Kevätauringon sähkömagneettiset säteet käynnistävät jännittävän näytelmän. Luminen matto hajoaa loputtomiksi pieniksi puroiksi ja sulista laikuista puskevat esiin ensimmäiset leskenlehdet. Neulasista kasatuista muodostelmista alkaa näkyä liikettä, kun pikkuruiset muurahaiset tungeksivat ulos asunnoistaan ja äänimaailman täyttää peipon riemuisa viserrys.
Lähiluonto ja suunnittelun lähtökohdat
Lähiluonto on täynnä ihmeteltävää ja se tarjoaa opetusrakennuksille erinomaisia mahdollisuuksia pedagogiikan ja viihtyvyyden kannalta. Opetusrakennukset sijaitsevat useimmiten rakennetulla alueella ja suunnittelulle reunaehdot antaa asemakaava, joka määrittelee alueen lähiympäristön muodostumisen. Kaavaa ohjaa maankäyttö- ja rakennuslaki, jonka ensimmäisenä tavoitteena on luoda edellytykset hyvälle elinympäristölle ja edistää kestävää kehitystä.
Lähiluonnon hyödyntäminen opetusrakennuksissa lähtee jo suunnittelun varhaisessa vaiheessa. Lähiympäristö analysoidaan ja pyritään tunnistamaan sen erityispiirteet. Optimaalisesti rakennus sijoittuu luontevaksi osaksi alueen liikennereittejä, rakennuskantaa ja viherverkostoa. Hyvät kevyen liikenteen järjestelyt kannustavat saapumaan jalan tai pyörällä, sekä samalla tutustumaan lähiympäristön mahdollisuuksiin. Mahdollisia tontin läpi kulkevia viherkäytäviä kannattaa vaalia tai parantaa.
Rakennussuunnittelu lähiluonnon kannalta
Rakennussuunnittelussa lähiluonto voidaan huomioida monella tapaa. Rakennus pyritään sijoittamaan tontilla siten, että mahdollisimman paljon olevaa luontoa säilyy. Rakennuksen muoto voi hakea inspiraatiota ympäristöstään, jolloin se sulautuu maisemaansa tai vaihtoehtoisesti muodostaa vastinparin ympäristölleen. Tämä pätee myös rakennusmateriaaleihin, luonnon omilla tuotteilla, kuten puulla, saadaan luontevasti lähiluontoa kunnioittava ja yhdistävä ilme.
Kaikille opetustiloille pyritään tarjoamaan hyvät näkymät suoraan ulos. Luonnonvalo ja maisemat lähiluontoon sekä parantavat viihtyvyyttä, että mahdollistavat myös pedagogiikan kannalta asioiden havainnollistamista. Tärkeimmät yleistilat ja aulat voidaan avata parhaisiin näkymäsuuntiin, jolloin luonto pääsee osaksi sisätilaa. Kulkuväylät tulee olla ulos mahdollisimman sujuvat ja oppiaineet, jotka suoraan käyttävät pihaa opetuksessaan, pyritään sijoittamaan mahdollisimman lähelle pihaa.
Piha-alueet
Opetusrakennuksien piha-alueet tukevat lapsien kehitystä ja tarjoavat turvallisen paikan leikille ja oleskelulle. Oppituntien välillä saadaan raikasta ilmaa ja samalla se tarjoaa mahdollisuuden liikkua tai rauhoittua. Tontilla säilytettävät luontoaiheet tarjoavat erinomaiset puitteet ulkoiluun. Puut, kivet, lätäköt ja maastonmuodot ovat sellaisenaan jännittäviä leikkipaikkoja ja antavat mahdollisuuden mielikuvitukselle ja luovuudelle. Oleva puusto tarjoaa suojaa tuulelta ja auringolta. Suojaisat aukiot taas tarjoavat miellyttäviä mikroilmastoja aurinkoiseen ilmansuuntaan suunnattuina. Koulujen ja päiväkotien leikkivälineet on usein myös mahdollista integroida tontin luontoon. Erilaiset pienemmät telineet ja temppuradat sulautuvat kivasti vaikkapa pikkumetsän keskelle. Suuremmat pelikentät ja turva-alustat kannattaa taas sijoittaa paikoille, jossa olevaa luontoa ei voi säilyttää tai luontoarvot ovat vähäisemmät.
”Tyhjille alueille”, tai jos tontilla ei ole valmiiksi luontoarvoja, on niitä mahdollista myös lisätä. Ilmastoon sopiva istutettava kasvillisuus, pölyttäjäniityt ja viherkatot ovat monimuotoisuutta lisääviä valintoja. Hallittu hoitamattomuus tarjoaa ravintoa ja suojapaikkoja monille eläimille. Linnunpöntöt ja hyönteisravintolat tuovat lajiston lähemmäs ihmistä ja niiden seuraaminen edistää myös pedagogisia tavoitteita.
Lähiluonnon hyödyntäminen eri oppiaineissa
Opetushallituksen opetussuunnitelman määrittelemä ympäristöoppi, ja vanhemmilla oppilailla luonnontieteet, voivat hyödyntää suoraan lähiluonnon mahdollisuuksia. Eläinlajien tarkkailu, hulevesilammikoissa elävien pieneliöiden tutkiminen, sekä näytteiden kerääminen onnistuu parhaimmillaan piha-alueella. Lähimetsän puolukoista kotitaloudessa leivotut piirakat tai pihalle piilotetut suunnistusrastit ovat oiva tapa tutustua lähiluontoon ja sen mahdollisuuksiin.
Me olemme osa luontoa ja sen omaksuminen jo pienestä pitäen on ensiarvoisen tärkeää. Jokaisella paikalla on oma lähiluonto ja siihen tutustuminen on helppo tapa kehittää omaa luontosuhdetta. Lukkaroisen arvojen mukaista on vaalia luonnon monimuotoisuutta ja arkkitehtuurin keinoin haluamme vaikuttaa siihen, että lähiluonnon huomioiminen ja parantaminen on merkittävä osa suunnitteluprosessia.
Peipon viserrys on lakannut, hiljaa se lennähtää vihreä toukka suussaan männyn kainalossa lepäävään puolipallon muotoiseen rakennelmaan. Koulun pihalla kaksi oppilasta pysähtyy tätä hetkeksi seuraamaan, ennen kuin säntäävät muiden mukaan metsään piilosille.
Lähteet:
Maankäyttö- ja rakennuslaki:
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990132
Perusopetuksen opetussuunitelman perusteet:
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet | Opetushallitus (oph.fi)
Ympäristö.fi – Suojele lähiluontoa
https://www.ymparisto.fi/fi/kestava-arki/suojele-lahiluontoa
Blogitekstin kirjoittaja Tuure Kinnunen on arkkitehti, joka on osa Lukkaroisen oppimisympäristötiimiä. Tuure liikkuu paljon luonnossa ja sieltä hän ammentaa inspiraatiota myös arkkitehtuuriin.