Mikä tässä aloituspohjassa on oikein vialla!?
Mikko Alatarvas, rakennusarkkitehti
Sisäinen minäni kiljui, kun aloin töiden ohella tekemään vanhemmilleni lupakuvia heidän talonsa pienimuotoiseen korjaukseen. Mieleni valtasi ajatukset: “Taasko mun pittää säätää näitä asetuksia. Miksi nämä viivat ja värit näkkyy taas näin täällä planssilla. Määhän kävin nuo kalusteet piilottamassa tästä kuvasta eilen, miksi ne ny taas on täällä.”
Täällä Lukkaroisella töissä ollessani olen tottunut tiettyihin toimintamalleihin suunnitelmien teossa ja nyt kun sama logiikka ei toiminutkaan mallintaessa, tuli tavallaan sellainen olo, kuin joku pakottaisi kirjoittamaan tätä tekstiä varpailla. Hiiri juoksi näytöllä eestaas ja kliksutteli useita valikkoja auki ja kiinni lukemattomia kertoja, mutta kyllä se siitä maratonista selvisi. Olen onnellinen, että meillä on toimistossa oma aloituspohja, jossa toimintatavat on vuosien mittaan kehittynyt niin huomattavasti, että perusmalliin palaaminen aiheuttaa sisälläni näinkin suuria turhautumisen tunteita. Vai onko vika sittenkin vain työkalun käyttäjässä ja hänen tottumuksissaan?
No, työkalun päivittäminen on kuitenkin oleellista ja sitä hyvä suunnitella tarkoin. 3D-mallintamiseen liittyy paljon pohjatyötä, jotta sen potentiaali saadaan hyödynnettyä parhaalla mahdollisella tavalla. Ohjelmissa on liuta asetuksia ja muita säädettäviä asioita, jotka pitää saada projektissa ensin kuntoon ennen kuin ensimmäistäkään viivaa, saati massoittelua, päästään luonnostelemaan, tai ne olisi hyvä säätää ennen sitä. Osa ohjelmiston asetuksista vaatii niin syvällistä tietoa niiden käyttöympäristöstä, että niitä on käyttäjien pakko räätälöidä toimiston toimintatapoihin sopivaksi. Asetuksien muuttaminen ei kuitenkaan ole kovin simppeli juttu, koska ohjelmassa on sisäisesti linkittyneenä useita asetuksia, jotka pitää hallita oikein. Tietty järjestys, valikko, koodit, linkitykset ja monet muut asiat, mitkä voivat hallitsemattoman muutoksen myötä aiheuttaa projektissa kaaoksen. Yleensä näin pahoja tilanteita ei tule, mutta mitä useampi osapuoli suunnitelmia on muokkaamassa, sitä tarkemmin sen hallintaa on mietittävä.
Erilaiset suunnittelukohteet vaativat mallilta aina omanlaisiaan ratkaisuja, joten kaikissa projekteissa ei täysin samat asetukset välttämättä ole tarpeen tai ne eivät sovellu sinne lainkaan. Joissain projekteissa on mm. käytetty tilaajalta saatua aloituspohjaa tai objektikirjastoa, jossa on valmiiksi säädetty tilaajan tarvitsemia tietoja 3D-malliin. Kaikki erilaiset toimintamallit pitää kuitenkin saada toimimaan samanaikaisesti toimistomme omien tapojemme kanssa. 3D-mallin sisältöön vaikuttaa niin moni asia, että aloituspohjan kehitystä ei kannata viedä liian pitkälle. On tunnistettava sellainen piste tai projektin vaihe, minkä jälkeen suunnittelun edetessä projektien tiedot eroavat toisistaan sen verran, ettei aloituspohjan tietoja voida suunnittelussa enää hyödyntää, vaan niistä tulee taakka. Aluesuunnitelmat, laajat koulurakennukset, sairaalasuunnittelu, pienet liiketilamuutokset tai sisustuksen uusiminen vaativat niin eritasoisia suunnitelmia, joten yhteistä pistettä on saanut ja tullaan varmasti jatkossakin pohtimaan tarkasti.
Kaikkea ei kuitenkaan voi etukäteen pohtia, tai niiden spekulointi ja ennakointi voi aiheuttaa vain turhia työvaiheita ja stressiä. Miten tällaisia muutoksia sitten tulisi ennakoida? Miten rajaan sen pisteen minkä yli ei asiaa kannata kehittää tai viedä eteenpäin? Tähän dilemmaan ei taida olla muuta vastausta kuin tieto. Tarpeeksi aiheeseen perehtyessä ja sen kehitystä seuratessa tietää tarkemmin tulevista rajoista, sekä vaatimuksista ja sen miten niitä kannattaa kohdata. Tietoa voi ja olisi suotava myös jakaa, sillä tietoa jakava verkosto todennäköisesti helpottaa asioiden selvittelyssä, sekä kohtaamisessa. Yhdessä me teemme projektit ja vain yhdessä me voimme niitä kehittää. Vaikka tulevat muutokset rakennuslaissa, tekoälyn käytön luomat kauhuskenaariot suunnittelijoiden tarpeettomuudesta, ohjelmistojen päivitykset ja muut muuttuvat toimintatavat voivat aiheuttaa harmaita hiuksia, yhdessä me niistä selviämme, kun vähän tarkemmin asioita vain kehitämme ja suunnittelemme. Suunnittelun suunta on aina tulevaisuudessa ja hyvällä aloituspohjalla ehkä pari askelta edempänä.
Blogitekstin kirjoittaja Mikko Alatarvas on rakennusarkkitehti, joka rakennushankkeiden suunnittelun lomassa vastaa Lukkaroisella Teknologiastudion johtamisesta. Teknologiastudion vastuulla on toimistomme mallintamisen toimintatapojen kehittäminen ja mm. aloituspohjien päivittäminen.