Arkkitehtisuunnittelu hyvän yhteistyön pohjana

Suunnittelu on tiimityötä

Työtä tehdään työryhmissä, tutummin tiimeissä. Lukkaroinen Arkkitehdeilla projektitiimit koostuvat yleensä useasta suunnittelijasta, mm. arkkitehdeista ja sisustusarkkitehdeista. Käyttäessäni myöhemmin sanaa arkkitehti, viittaan yleensä arkkitehtisuunnittelun projektitiimin suunnittelijaan yleensä tai tiimiin kokonaisuutena.

Tiimissä tarvitaan monenlaisia kykyjä ja näkemystä, miten tiloista saadaan arkkitehtuuriltaan laadukkaat, viihtyisät ja toimivat. Tarvitaan osaamista, miten tekniikka ja rakenteet nivotaan osaksi toimivaa kokonaisuutta. Tarvitaan hyvää tuotetuntemusta, värisilmää, sekä tietotaitoa, miten erilaiset tuotteet käyttäytyvät eri tilanteissa. Tämän lisäksi täytyy olla tietoa mm. rakennusmääräyksistä, ympäristö- ja luontovaikutuksista, arkkitehtuurin historiasta, eri aikakausien tyypillisimmistä rakenteista ja rakennustavoista, rakenne-, sähkö- ja LVIA-tekniikan tyypillisimmistä vaatimuksista tilasuunnittelulle, sekä erityisesti kykyä hahmottaa kolmiulotteisesti esimerkiksi eri tiloja, tai tontin korkovaihteluita.

Edellä mainittujen lisäksi tarvitaan täsmällistä tietoa, millaiset ovat tilojen tulevien käyttäjien toimintatavat, miten he tiloja yleensä käyttävät, mitä he uusilta tiloiltaan toivovat. Täsmällisintä tietoa käyttäjien toimintatavoista saadaan käyttäjiltä itseltään. Arkkitehdin kokemus esimerkiksi koulu- tai työtilasuunnittelusta helpottaa kuitenkin huomattavasti käyttäjän ymmärretyksi tulemista ja tavoitteiden saavuttamista. Kokenut arkkitehti tietää, millaiset tilat on eri hankkeissa todettu toimiviksi, mitkä materiaalit ovat osoittautuneet laadukkaiksi ja mitä tavoitteiden saavuttaminen suunnittelulta ja toteutukselta vaatii. Kokenut arkkitehti myös osaa kysyä oikeat kysymykset ja tunnistaa kulloisenkin käyttäjän, kuten lasten tai vanhusten erityispiirteet. On hyödyksi, jos arkkitehti tietää ja tunnistaa esimerkiksi pedagogiikan tai vanhustyön yleisimpiä periaatteita, tunnistaa lasten leikin ja muun toiminnan mekanismeja tai tietää modernin työympäristön piirteet ja tunnistaa sen mahdollisuudet ja haasteet.

Arkkitehdin, sisustusarkkitehdin – koko tiimin on oltava siis aika monipuolisia niin osaamiseltaan kuin tietotaidoiltaan. Uutta tietoa tulee koko ajan ja vanha tieto vanhenee.

Mihin arkkitehtisuunnitelmat pohjautuvat?

Suunnittelu on yleensä alkanut jo vuosia aiemmin esimerkiksi hankesuunnitelman muodossa, jossa tuleville toiminnoille on selvitetty ja määritelty tilaohjelma ja laadittu viitesuunnitelmat, sekä kirjattu muut suunnittelua ohjaavat tavoitteet, sekä reunaehdot hankesuunnitelmaksi. Hankesuunnitelmassa usein otetaan yksinkertaistaen kantaa, mihin ja kuinka suuri rakennus rakennetaan. Arkkitehtitoimistossa hankesuunnitelman laatiminen tiivistetysti tarkoittaa erilaisten tilojen sovittamista tiettyyn rakennukseen tai tietylle tontille, sekä mm. asemakaavan, rakennusvalvonnan ja museoviraston vaatimusten ja kantojen selvittämistä. Tilasovitus lähtee yleensä liikkeelle siitä, että rakennuksessa tulevaisuudessa työskentelevien ja toimivien käyttäjien, sekä rakennushankkeeseen ryhtyvän organisaation suunnittelua ohjaavien henkilöiden kanssa määritellään tavoitteet. Tavoitteiden määritteleminen taas vaatii ensin työskentelytapojen ja työyhteisön melko perusteellista tuntemista. Arkkitehdin on tärkeää omaksua käyttäjän työn luonne ja vaatimukset, sekä tietää työn erityispiirteet. On merkitystä sillä, miten kyseisessä koulussa opetusta järjestetään. On tärkeää tietää, millaisissa tiimeissä työtä tehdään. On tärkeää tiedostaa myös, onko työ yksilötyötä vai tehdäänkö sitä yhteistyönä vaihtuvissa kokoonpanoissa. Tilasuunnitteluun vaikuttaa myös esimerkiksi tiloihin tulevan organisaation organisaatiorakenne.

Hankesuunnitteluvaiheessa keskustellaan muun muassa siitä, mitä tiloja tarvitaan luokkahuoneiden läheisyyteen, kuinka paljon tarvitaan luokkahuoneita, millaiset tilat tarvitaan toimivien työskentelymahdollisuuksien luomiseksi, sekä kuinka monta neuvottelutilaa tarvitaan ja missä niiden optimaalinen sijainti olisi. Usein tilasuunnittelussa syntyvät luonnokset päivittyvät hankesuunnittelun aikana monta kertaa. Luonnoksessa keskustellut abstraktit asiat tulevat näkyviksi. Kun ensimmäiset luonnokset saadaan konkreettisesti nähtäville, keskustelu tavoitteista helpottuu ja keskustelu ohjautuu luontevasti abstrakteista aiheista kohti konkretiaa. Luonnosten avulla päästään kiinni käytännön asioihin: saatetaan huomata esimerkiksi, että yhteinen taukotila onkin parempi toisaalla kuin aluksi oli ajateltu, tai että työskentelyalueen yhteyteen tarvitaankin vähemmän neuvottelutiloja ja enemmän mahdollisuuksia keskittymistä vaativaan työhön. Usein konkreettisen luonnoksen pohjalta on helpompi myös keskustella siitä, millaisiin ryhmiin tiloja olisi hyvä ryhmitellä ja miten yhteydet tontin ja rakennuksen sisällä toiminnosta toiseen tulisi järjestää.

Yhteistyötä koko projektiryhmän kesken

Kun hankesuunnitelmasta on päästy etenemään toteutussuunnitteluun, tarkentuvat suunnitelmat hyvin laajalla rintamalla. Tässä vaiheessa erikoissuunnittelijat ja muut erityisasiantuntijat ryhtyvät työhön täysipainoisemmin. Sen myötä myös arkkitehdin työskentelyssä erilaiset yhteensovitustehtävät lisääntyvät merkittävästi. Varsinaisen toiminnan lisäksi täytyy riittävä ja oikeanlainen tila löytää tekniikalle, kuten ilmanvaihdolle, valaistukselle ja kantaville rakenteille. Niihin on varauduttu jo hyvissä ajoin, mutta suunnitelmien tarkentuessa myös tilan tarve ja tekniikan tarkemmat reitit tarkentuvat. Usein esimerkiksi ilmanvaihdon tarvitseman tilantarpeen tarkentuessa saatetaan joutua tilan muotoa hieman muuttamaan, joka taas saattaa vaikuttaa esimerkiksi viereiseen tilaan ja näin poikii pienen tai joskus suuremmankin ketjureaktion. Tällöin arkkitehdilla on oltava kirkkaana mielessä käyttäjän tavoitteet kyseisille tiloille, jotta tarkoituksenmukaiselle toiminnalle säilyy riittävästi oikeanlaista tilaa.

Yleensä projektiryhmässä on toive, että pohjapiirrokset saataisiin lukittua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta erikoissuunnittelijat voisivat suunnitella oman osuutensa. Edellä kuvatut ketjureaktiot usein aiheuttavat kuitenkin sen, että eri suunnittelualojen suunnitelmia joudutaan päivittämään, eikä suunnitelmia voida lukita täysin ennen kuin viimeinenkin pieni osanen on suunniteltu valmiiksi. Niinpä, vaikka rakennushankkeessa onkin mukana paljon erikoissuunnittelijoita ja muita asiantuntijoita, joilla on omalta alaltaan paras ja ajankohtaisin tieto ja osaaminen, on arkkitehdillakin hyvä olla käsitys vähintäänkin eri suunnittelualojen perusteista. Tällöin suunnitteluprosessi on mahdollisimman suoraviivainen, kun ainakin isoimpia tilatarpeita ja reunaehtoja onnistutaan ottamaan huomioon mahdollisimman varhain ja edellä kuvatut muutostarpeet suunnittelun myöhemmissä vaiheissa vähenevät.

Toisen haasteen suunnittelulle tuo rakennuksen rakentamisen aloittaminen suunnittelun vielä ollessa kesken. Esimerkiksi käyttäjän toiminnan kannalta saattaa olla usein erityisen tärkeää, että kiintokalusteen toiminnot ovat sijoitettuina juuri tietyllä tavalla. Muun muassa tämän takia on tärkeää, että käyttäjät tietävät milloin kiintokalustesuunnitelmia voidaan vielä muuttaa, jotta niiden tarvitsemat vesijohdot ehditään tehdä esimerkiksi taustalle tulevan betonielementtiseinän sisään. Jos elementti on suunniteltu ja toteutettu ennen kuin sen yhteyteen tulevaa kiintokalustetta on ehditty suunnitella, saatetaan helposti huomata myöhemmin, että vesijohdot ovatkin väärässä paikassa ja vesipisteen tulee olla toisaalla. Tästä seurauksena voidaan joutua piikkaamaan, eli osin purkamaan uunituoretta betonielementtiä. Edellä mainitulla esimerkillä havainnollistuu hyvin, kuinka tärkeää rakennusprojektissa on oikea-aikaisuus ja huolellinen aikataulutus, sekä projektiryhmän saumaton kommunikaatio.

Kuten edellä usein toistuikin, nykyisin suunnittelutyö on hyvin voimakkaasti yhteistyötä niin arkkitehtitiimin sisällä, eri suunnittelualojen suunnittelijoiden välillä, kuin koko projektitiiminkin kesken. Arkkitehti toimii projektiryhmässä eräänlaisena sentraalisantrana välittäen informaatiota osapuolten välillä, koostaen tarpeita ja yhteensovittaen niistä toimivaa kokonaisuutta pyrkien varmistamaan kaikkien vaatimusten ja tavoitteiden täyttymisen optimaalisella tavalla. Arkkitehtisuunnittelijat huolehtivat omalta osaltaan, että valmis rakennus täyttää lopulta kaikki käyttäjän ja tilaajan asettamat toiminnalliset ja muut tavoitteet mahdollisimman optimaalisesti.

Vahva joukko innovatiivisia ajattelijoita mahdollistaa kokonaisvaltaisen ja monipuolisen yhteistyön, aina maankäytön suunnittelusta sisustuksen detaljeihin asti. Arkkitehtitoimistomme on täynnä monipuolista osaamista, meillä työskentelevät tasa-arvoisesti rinnakkain niin aloittelevat, uransa ensi askeleita ottavat suunnittelijat, kuin pitkän linjan konkaritkin. Yhdistämme vankan kokemuksen tuoreiden ja raikkaiden ideoiden kanssa, mikä luo ainutlaatuisia mahdollisuuksia käyttäjää ja tilaajaa palvelevien laadukkaiden ympäristöjen suunnittelulle.

Blogitekstin kirjoittaja Pekka Määttä on Arkkitehti, jonka suunnittelu tähtää suunnittelutyön tilaajan ja suunniteltavaan rakennukseen tulevien käyttäjien haaveiden, tavoitteiden ja unelmien täyttämiseen ja ylittämiseen. Pekka työskentelee parhaillaan monen kokoisten uudis- ja korjausrakentamisen hankkeiden parissa aina hankesuunnittelusta toteutussuunnitteluun asti.